Uusi maankäyttö- ja rakennuslaki ei välttämättä edistä ekologista elämää

Tilastokeskuksen asumistilastojen mukaan suomalaisista 70% asuu omistusasunnoissa, 50% taas pientaloissa. Yksinasujia on noin 44% ja kahden hengen perheitä noin 33% asuntokunnista. Tilastojen valossa ekologiset minitalot voisivat olla varteenotettava vaihtoehto yksinasujille sekä kahden hengen perheille. Tällä hetkellä rakentaminen aiheuttaa merkittävästi luonnonvarojen hukkakäyttöä, kun syrjäseutujen rakennukset jäävät tyhjilleen. Tähänkin ongelmaan siirrettävät ja ekologiset minitalot toisivat ratkaisun, koska ne voidaan joustavasti siirtää asukkaiden mukana paikkakunnalta toiselle.

Creaturan Kestävää elämää etsimässä -hankkeessa tarkasteltiin ekologisen asumisen lainsäädännöllisiä esteitä ja hidasteita. Keskeinen asumista ja erityisesti rakentamista sääntelevä laki on maankäyttö- ja rakennuslaki, joka määrittelee mihin ja miten saa rakentaa. Maankäyttö- ja rakennuslakia ollaan juuri uudistamassa, joka antaa hyvän mahdollisuuden ekologisesti järkevän rakentamisen edistämiselle. Tässä hankeessa tarkastelimme erityisesti minitaloasumista sekä ekokyläasumista. Ekokylien lakihaasteisiin ei tässä hankkeessa kuitenkaan paneuduttu, koska Suomen kestävän elämäntavan yhteisöt ry (SKEY) teetti tähän liittyvän selvityksen.

Siirrettävät minitalot voisivat olla yksi ratkaisu autioitumisongelman uusiutumiseen
Minitalot voidaan karkeasti lajitella kahteen ryhmään eli pysyviin rakennuksiin ja siirrettäviin rakennuksiin. Minitaloasumisen hyviä puolia on normaaliin omakotiasumiseen verrättuna on vähäisempi tarve maa-alalle, pienempi lämmitystarve sekä luonnonvarojen vähäisempi kulutus. Siirrettävien minitalojen hyvänä puolena on, että ne voidaan tarvittaessa siirtää muuton mukana toiselle paikkakunnalle. Tämä saattaisi vähentää uusien autioituvien talojen syntymistä maaseudulle, jota on tällä hetkellä nähtävissä ympäri Suomea. Siirrettävä rakennus myös vähentää luonnonvarojen tarvetta, kun ei tarvitsisi rakentaa uutta rakennusta uudelle paikkakunnalle.

Minitalojen ekologisuuteen liittyvää tutkimusta ei kuitenkaan oikein ollut vielä saatavilla, minkä takia laskennallista tietoa ympäristövaikutuksista ei ole saatavilla. Tässä täytyy kuitenkin myös huomioida elinkaaripäästöt, jossa keskeistä on rakennuksen käyttöikä. Hyvin rakennettuna minitalon käyttöikä on ihan yhtä hyvä kuin normaali omakotitalossa. Tällä hetkisissä rakennusmääräykset eivät koske alle 50 neliöisiä rakennuksia, minkä takia minitalojen rakentaminen on melko villiä. Villirakentaminen saattaa johtaa heikosti rakennettuihin minitaloihin, joiden käyttöikä jaa varsin lyhyeksi.

Minitalojen yleistymisen suurimpana esteenä on sopivien tonttien löytäminen. Monissa kunnissa on tonttiehdoissa määritelty, että tontille saa rakentaa vain yhden päärakennuksen. Tämä käytännössä estää useamman minitalon rakentamisen samalle tontille. Siirrettävien minitalojen haasteena on rakennusluvan kiinnittyminen rakennuspaikkaan, jolloin toisessa kunnassa rakennukselle saatu rakennuslupa on paikkaan sidottu. Tämä tarkoittaa, että siirrettävää minitaloa ei voi siirtää toiselle paikkakunnalle ilman uutta rakennuslupaa.

Nämä seikat tulisi huomioida maankäyttö- ja rakennuslain uudistamisessa. Valitettavasti maankäytön osalta tähän ei saada helpotusta, koska maankäyttöä koskevat määräykset jätetään uudessakin laissa kunnille. Autioituvien rakennusten syntyyn maankäyttö- ja rakennuslakiuudistus ei nykyisillä ehdotuksilla tuo helpostusta, koska rakennetuille asuinrakennuksille ei ole tulossa mitään kunnossapitotarkastusvelvoitteita. Ainoastaan korjaamiseen tulee erilaisia velvoitteita. Tämä ei ole vain maaseutujen ongelma vaan kaupungeissa on lukemattomia heikosti hoidettuja kiinteistöjä, jotka on saatettu joutua purkamaan jo 50 vuoden iässä. Sama ongelma tulee jatkumaan tulevaisuudessakin, jos maankäyttö- ja rakennuslakiin ei tehdä velvoitteita myös asuinrakennusten kunnossapidolle ja niiden tarkistuksille.

Tässä tietysti huolena on asumiskustannusten nouseminen. Tähän tulisi taas puuttua tuilla. Puurakentamisen tukia tulisi kohdistaa myös minitaloille ja rakennusten kunnossapitoon tulisi olla myös kannustavia tukimuotoja. Tuet tulisi kohdistaa niin, että niitä on mahdollista saada vain elinkaareltaan ympäristöystävällisiin ratkaisuihin. Jotta myös uudenlaisille ratkaisuille on mahdollista saada tukea, täytyy niiden ympäristövaikutusten selvittämistä tukea. Ekologinen asuminen tulisi olla mahdollista kaikille eikä vain rikkaille. Tässä haasteena kuitenkin on, että kunnat haluavat tiestysti mahdollisimman hyvätuloisia veronmaksajia. Minitalojen asukkaat kuitenkin ovat keskimääräisesti pienituloisempia. Ekologisuuden kannalta pienituloiset aiheuttavat kuitenkin SYKEn vuoden 2019 tutkimuksen mukaan 2-4 vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin suurituloiset (riippuen lasketaanko päästöt henkilöä vai kotitaloutta kohden). Siksi suurituloisuuteen houkuttelu tonttiehdoilla ja muilla taloudellisilla ohjauskeinoilla on kokonaispäästövaikutusten kannalta ongelmallista.

Timo Kuusiola

Kestävää elämää etsimässä -hankkeen koordinaattori