Punavihreä talouskuripolitiikka voisi olla uusi suunta Suomelle

Perinteisesti puolueiden talouspoliittiset linjaukset ovat menneet niin, että punavihreät kannattavat elvytystä ja oikeisto talouskuria. Korona on tosin sekoittanut pakan, ja nyt oikeistokin on alkanut vaatimaan elvyttävää talouspolitiikkaa. Ympäristön kannalta elvytyksellinen talouspolitiikka ei välttämättä ole niin hyvä vaihtoehto kuin usein ajatellaan.
​
Haasteena on ympäristökriisin monimutkaisuus. Ongelmaa tarkastellaan yleensä vain yhden indikaattorin eli Suomen rajojen sisällä aiheutuneiden kasvihuonekaasupäästöjen osalta. Ympäristökriisissä on kuitenkin kyse globaalista ongelmasta ja sekä useiden eri ympäristövaikutusten aiheuttamasta luonnon monimuotoisuuden heikentymisestä. Näiden seikkojen vuoksi talouspolitiikan arviointikriiteereihin pitäisi lisätä alueellisten kasvihuonekaasupäästöjen rinnalle luonnonvarojen kulutus, ulkoistetut ympäristövaikutukset sekä maankäytön muutosten vaikutukset hiilinieluihin. Nämä neljä indikaattoria tulisi olla mukana kaikissa talouspoliittisissa päätöksissä.

Keskeistä elvytyksessä on, mihin rahat käytetään. Kaikkia elvytystoimia tulee katsoa näiden neljän ekologisen kestävyyskriteerin kautta. Koronakriiisi on iskenyt ennennäkemättömällä tavalla elinkeinoelämään ja sitä kautta vähentänyt lukuisia työpaikkoja. Elinkeinoelämältä tulee valtavaa painetta suunnata elvytystä nykyisten työpaikkojen pelastamiseen. Vaatimalla yrityksiltä investointeja vihreään teknologiaan ja uusien elinkeinomallien kehittämiseen estetään elvytysrahojen päätyminen vain väliaikaiseksi tekohengitykseksi. Haasteena on elvytyksen aiheuttamien ulkoistettujen vaikutusten arviointi. Julkisissa tuissa ja hankinnoissa tulisi olla tarkat kriteerit, mihin elvytysrahoja käytetään. Löysä raha luo helposti kiusauksen tuhlailuun, joka taas on ympäristön kannalta haitallista. Useimmat vihreät investoinnitkin kuluttavat luonnonvaroja, minkä vuoksi kaikille investoinneille pitää tehdä vaikutusarvioinnit.

Koronan vaikutuksista kansalaisten tuloihin ja varallisuuteen on nähtävissä viitteitä siitä, että rikkaimmat ovat selviämässä tästäkin kriisistä voittajina. Tämä tulee toistumaan tulevissakin kriiseissä, jos verotusta ei korjata oikeudenmukaisemmaksi. Tulo- ja varallisuuserojen tasaaminen on myös tehokas ympäristönsuojelukeino. Suomen ympäristökeskuksen vuoden 2019 Envimat-tutkimuksessa on osoitettu, kuinka rikkaimmassa tulodesiilissä päästöt ovat yli kaksinkertaiset pienituloisimpaan tulodesiiliin verrattuna. Samaisessa tutkimuksessa on myös selkeästi osoitettu, kuinka teknologisten ja rakenteellisten muutosten avulla on lähes mahdotonta saada päästöjä vähenemään tarvittavassa tahdissa, jos kulutusmenot kasvavat yhtä paljon kuin vuosina 2000-2016.
​
Näiden seikkojen valossa paras talouspoliittinen malli olisikin punavihreä talouskuripolitiikka, jossa samanaikaisesti vähennetään rikkaimpien käytettävissä olevaa varallisuutta ja tuetaan vihreitä teknologioita ja rakennemuutosta. Julkisissa hankinnoissa elvytysrahat suunnataan vihreiden hankintojen lisäksi enimmäkseen sosiaalisen ja kulttuurillisen kestävyyden parantamiseen, jotka ovat yleensä päästövaikutuksiltaan neutraaleja.
​
Kirjoittaja Timo Kuusiola