Nykyinen elintaso perustuu velalle ja ympäristön tuhoamiselle – ja se on uskallettava myöntää ääneen

Kansalaisille täytyy uskaltaa kertoa totuus tarvittavista muutoksista. On turha yrittää pitää yllä mielikuvaa, että kaikkien työpaikat säilytetään ja yhteiskunta saatetaan hokkus pokkus -tempuilla hiilineutraaliksi. Jokaisen on myös hyvä pohtia, onko nykyinen kiireen ja stressin sanelema elämäntapa ylipäänsä säilyttämisen arvoinen.

Kehysriihi oli jälleen kerran näyte siitä, miksi ilmastoratkaisujen läpivieminen on niin hankalaa. Kaikki tietävät, että fossiilisista tuista pitäisi luopua. Haaste on siinä, että kukaan ei tiedä, miten siirtymä uusiutuviin tehdään oikeudenmukaisesti. Suurin osa nykyisistä työpaikoista on kiinni fossiilitaloudessa ja on tosiasioiden vääristelyä kuvitella, että kaikki alat saataisiin muuttumaan hiilineutraaleiksi.

Koronakriisi toi jo ensimakua siitä, miten hallitsematon elinkeinoelämän muutos saa aikaan. Siksi on jo nyt valmistauduttava muutokseen ja tarkasteltava kriittisesti Suomen elinkeinoelämää ja sen muutosvalmiutta. Ilmastoskeptikot esittävät ratkaisuiksi Suomen ilmastovastuusta luopumista, jotta elinkeinoelämän työpaikat saataisiin säilytettyä. Koronakriisi kuitenkin osoitti, ettei Suomi ole immuuni globaaleille tapahtumille. Ilmastonmuutoksen myötä koronakriisin kaltaiset shokit tulevat yleistymään entisestään, mikä tulee muokkaamaan elinkeinoelämää radikaalisti - haluttiin sitä tai ei.

Kansalaisille täytyy uskaltaa kertoa totuus tarvittavista muutoksista. On turha yrittää pitää yllä mielikuvaa, että kaikkien työpaikat säilytetään ja yhteiskunta saatetaan hokkus pokkus -tempuilla hiilineutraaliksi. Siksi työllisyystavoite ei ole järkevä mittari kuvastamaan hallituksen onnistumista tällaisessa muutosvaiheessa varsinkaan silloin, kun samanaikaisesti koronakriisi on myllännyt elinkeinoelämää ennennäkemättömällä tavalla. Työllisyystavoitteeseen hirttäytyminen synnyttää pahimmassa tapauksessa julkiselle sektorille lisää hevonkukkutyöpaikkoja, joilla romutetaan kuntien taloutta ja aiheutetaan mielenterveysongelmia ihmisille, jotka joutuvat tekemään merkityksetöntä työtä.

Tavoitteeksi tulisikin asettaa merkityksellisen toimeliaisuuden ja toimeentulon turvaaminen kaikille. Merkityksellistä toimeliaisuutta olisi yllin kyllin tarjolla varsinkin kansalaisjärjestöissä. Siksi nykyisin palkatta tehtävä vapaaehtoistyö pitäisi saattaa palkalliseksi kansalaispalkan avulla. Kuntien ja valtion tulisi myös tehdä enemmän yhteistyötä kansalaisjärjestöjen kanssa. Tällöin voitaisiin yhdessä miettiä, mitä toimintoja pystyttäisiin siirtämään kansalaisjärjestöjen tehtäväksi. Tällä tavalla pystyttäisiin varmasti saamaan myös kustannussäästöjä kuntien ja valtion talouteen.

Lisäksi tarvitaan entistä enemmän yksityisiä sijoittajia, jotka uskaltavat sijoittaa hiilineutraaliutta tavoitteleviin yrityksiin. Jotta tämä voisi toteutua, valtion nykyinen yritystukijärjestelmä tulisi saattaa hiilineutraaliustavoitteen mukaiseksi. Näin tavoitteeseen pyrkiminen tulisi myös taloudellisesti kannattavimmaksi lyhyelläkin tähtäimellä.

Suomessa on uskallettava sanoa ääneen, että nykyinen elintaso perustuu velalle ja ympäristön tuhoamiselle, eikä sen ylläpitäminen ole hiilineutraalissa maailmassa enää mahdollista. Jokaisen on myös hyvä pohtia, onko nykyinen elämäntapa säilyttämisen arvoinen. Nykyistä elämäntapaa hallitsee kiire ja stressi sekä sen vastapainona kulutuskeskeinen arki. Toisenlainen elämä on mahdollinen. Sen tulee pohjautua ekologisille reunaehdoille sekä elämän kunnioittamiselle.

Timo Kuusiola
Kestävää elämää etsimässä -hankkeen koordinaattori