Miten elää syrjäseudulla ilman autoa, entä kuinka löytää työrauha kommuunissa? – Ekologisesti kestävä asuminen on helpommin sanottu kuin tehty

Ekologisesti kestävän asumisratkaisun löytäminen - siinä vasta ongelma. Asuminen aiheuttaa noin viidenneksen keskivertosuomalaisen hiilijalanjäljestä.

Omalla kohdallani luku on ollut jopa hieman suurempi, sillä asuin vuosia yksin 60-neliöisessä kerrostaloasunnossa. Asumisratkaisuni onkin klassinen esimerkki siitä, millaisia haasteita ekologisesti kestävään asumiseen liittyy. Ostin omistusasunnon kymmenen vuotta sitten Helsingistä yhdessä silloisen tyttöystäväni kanssa. Erosimme neljän vuoden jälkeen asunnon hankinnasta, jolloin ostin asunnon itselleni. Pienempään asuntoon muuttaminen ei olisi ollut Helsingissä kannattavaa, koska pienemmät asunnot ovat Helsingissä suhteellisesti kalliimpia kuin suuremmat asunnot.

Omistusasunto on kuitenkin myös velkaloukku, jolloin on pakko pitää yllä tiettyä toimeentulotasoa, jotta pystyy maksamaan asumiskulut. Toisaalta asunto saattaa olla myös oiva säästökohde, jos asunnon arvo säilyy samana tai nousee asumisaikana. Vuonna 2017 päätin kuitenkin ruveta itsensätyöllistäjäksi, jolloin toimeentuloni romahti. Jo tällöin aloin vakavasti harkita asunnon myyntiä. Asunnon myynti ei silloin olisi ollut kannattavaa, koska asuntoon oli tulossa isoja remontteja.

Vuonna 2019 muutimme nykyisen kumppanini kanssa puoleksi vuodeksi Etelä-Amerikkaan. Asuimme hyvin erilaisissa paikoissa ja huomasimme, että parhaiten yhteisasuminen sujui kohteissa, missä kummallakin oli oma huone. Etelä-Amerikasta tultuamme rupesimme pohtimaan vaihtoehtoisia asumisratkaisuja.

Uuden asumisratkaisun etsintä toi esiin monia haasteita

Asetimme kummatkin tiettyjä kriteerejä asumisratkaisuille, mikä teki sopivan ratkaisun löytämisestä haasteellista. Ehdottomat kriteerimme olivat velaton ja autoton elämä. Tämän lisäksi kohteen täytyisi olla myös ekologinen. Toivoimme myös luonnonläheisyyttä. Olimme kummatkin tympääntyneet kaupungissa asumiseen, joten halusimme kokeilla asumista jossain kaupunkien ulkopuolella. Kohteessa olisi oltava myös kummallekin oma huone, sillä työskentelemme molemmat kotoa käsin. Näillä kriteereillä meille tuli mieleen neljä ratkaisua. Yksi oli ekokylään muuttaminen, toinen oli isossa kommuunissa asuminen, kolmas talovaunun rakennuttaminen (pyörien päällä oleva minitalo) ja neljäs pitkään tyhjillään olleeseen asuntoon muuttaminen.

Ekokylään muuttaminen olisi ollut väliaikaisena ratkaisuna hyvä vaihtoehto, mutta siinäkin autottomuus olisi aiheuttanut haasteita. Ekokylissä yhteiskuljetuksilla kulkeminen ja kaupassakäynti olisi toki onnistunut, koska kauppareissut hoidetaan niissä yleensä keskitetysti. Silti harva haluaa olla täysin toisten autokyytien varassa, minkä vuoksi monella ekokylän asukkaallakin on oma auto. Pidempiaikaisena asumisratkaisuna ekokyliin muuttaminen taas vaatii (ainakin joissain kohteissa) oman osakkuuden ostamista ja talon rakennuttamista. Tämä olisi iso sijoitus. Siitäkään ei ole takeita, saisiko taloa enää myöhemmin myytyä. Osaan ekokylistä on toki mahdollista muuttaa myös vuokralaisena, mikä olisi ollut meille houkuttelevin vaihtoehto. Korona-aikana tämä ei kuitenkaan tuntunut kovin järkevältä ratkaisulta. Tulevaisuudessa vuokralla ekokylässä asuminen on kuitenkin varsin todennäköinen asumisvaihtoehto.

Kommuuniasumisen kohdalla haasteena on sopivan yhteisön ja talon löytäminen. Kommuunin asukkaiden tulisi olla suhteellisen samanhenkisiä, jotta yhteiselo olisi mielekästä. Meillä ei ole aikeissa hankkia lapsia, minkä vuoksi lapsiperhekommuuni ei ole houkutteleva vaihtoehto. Lisäksi kommuunitalon pohjaratkaisun tulisi olla sellainen, joka sopii tarpeisiimme. Huomasimme, että erityisen hankalaa oli löytää sopivan samanhenkisten ihmisten kommuunia. Lopulta kommuunin muuttaminen ei myöskään ollut koronan takia houkutteleva vaihtoehto.

Minitalon rakennuttamisessa tuli myös vastaan useita sellaisia haasteita, joita emme olleet aikaisemmin tulleet ajatelleiksi. Olen seurannut minitaloista ja talovaunuista käytävää keskustelua aiheeseen liittyvissä Facebook-ryhmissä, ja siellä monella on haaveena irtautua nykyisestä systeemistä ja ruveta elämään yksinkertaista elämää ilman velkaa. Alalle on tullut lyhyessä ajassa useita minitaloja ja talovaunuja rakentavia yrityksiä.

Minitalojen ja talovaunujen hinnat vaihtelevat. Yleensä hinta on 2000-4000 euroa neliöltä. Se on suhteellisen normaali neliöhinta pienrakennuksille, mutta hinta on silti liian kova downshiftaamisesta haaveilevalle. Siksi moni rakentaakin minitalonsa itse. Hyvin rakennettuna tällaiset talot voivat olla pitkäaikaisiakin ratkaisuja, mutta on myös suuri riski siihen, että talossa ilmenee vakavia asumishaittoja aiheuttavia ongelmia. Minitalojen jälleenmyyntiarvo on myös suuri kysymysmerkki, minkä vuoksi niihin sijoittaminen on arveluttavaa.

Minitaloissa on sekin haaste, ettei sopivan sijoituspaikan löytäminen ole helppoa. Tontit ovat yleensä isoja ja kalliita. Joissain kunnissa on onneksi alettu kaavoittamaan minitaloalueita, joista voi vuokrata tai ostaa itselleen tontin kohtuulliseen hintaan.

Myös autoton elämä on vaikea yhdistää minitalosumiseen, sillä sopivaa tonttia ei usein ole saatavilla julkisten liikenneyhteyksien varrelta. Tilaratkaisuiltaan minitalot sopivat parhaiten sellaiseen kohteeseen, missä on muita yhteisiä rakennuksia käytettävissä. Näistä syistä emme ole rakennuttamassa minitaloa ainakaan toistaiseksi. Yksi vaihtoehto olisi myös minitalon vuokraaminen. Suomeen on nousemassa ensimmäinen vuokrattavien minitalojen alue, jonka ensimmäinen kohde valmistui syksyllä 2020.

Niinpä päädyimme asunnon vuokraamiseen syrjäseudulla. Halusimme molemmat kokea asumista täysin uudenlaisessa ympäristössä ja erityisesti kumppanini oli tykästynyt Lappiin, joten päätimme kokeilla asumista siellä. Nyt olemme asuneet Lapissa kesäkuusta alkaen. Näätämö ei ole mikään kasvukeskus: asunto ehti olla ilman vuokralaista usean vuoden ennen sinne muuttoamme.

Timo Kuusiola
Kestävää elämää etsimässä -hankkeen koordinaattori
Kuvissa Keuruun ekokylä, jossa Creatura vieraili lokakuussa 2020.