Mitä tehdä, kun ei koronan jälkeen haluakaan enää palata samaan vanhaan? – Yhdessä voimme luoda uuden normaalin

Mitäs se normaali taas tarkoittikaan, muistelee jokainen nyt, kun koronarajoituksia puretaan. Ai niin: päästöjen ja saastemäärien kasvua, kiireistä ja kulutuskeskeistä elämää. Kaikki meistä eivät enää halua palata aikaan ennen koronaa, takaisin "normaaliin". Onneksi ei ole pakko. Yhdessä voimme luoda uuden normaaliin.

Nyt kun hallitus purki valmiuslain, voi kansa palata takaisin “normaaliin”. Normaali on kuitenkin kaikille eri, ja nyt jääkin meidän omaksi päätettäväksemme aiommeko sisällyttää siihen pandemian aikana kokeillut uudet tavat. Se, kuinka koronaviruksen kanssa käy, on vielä arvoitus, mutta toistaiseksi näyttää siltä, ettei virus poistu maapallolta kokonaan. Luultavasti se tulee jatkossa olemaan yksi tauti lisää muiden joukossa.

Lihatehtaissa virusten riski on suuri. Kaikista maailmassa tuotetuista antibiooteista 80 prosenttia syötetään tuotantoeläimille.

HIV, SARS, Ebola, lintuinfluenssa ja hullun lehmän tauti ovat esimerkkejä zonooseista, eläimistä ihmisiin tarttuvista taudeista. Siat, kanat ja lepakot ovat yleisiä pandemian lähteitä, sillä ne viihtyvät isoissa laumoissa. Lihatehtaissa virusten riski on suuri, ja kun yksi eläimistä saa tartunnan, on se pian kaikilla. Muhivien virusten ennaltaehkäisyyn käytetään antibiootteja, joiden määrän tuottaja saa itse annostella. Kaikista maailmassa tuotetuista antibiooteista 80 prosenttia syötetään tuotantoeläimille.

Lihantuotanto on viime aikoina ollut tapetilla, sillä se kuormittaa ympäriöstöä vuoksi. Tämän lisäksi antibioottiresistenttien bakteerien määrä kasvaa, ja nyt kun maailmassa on yksi uusi zonoosi lisää, kannattaa kasvispainotteiseen ruokavalioon siirtymistä todella pohtia.

Vastakkainasettelu kaupunkien ja maaseudun välillä on kärjistynyt entisestään. Koronan aikana toteutettu kattava etätyökokeilu osoittaa, ettei kaikkien ole pakko asua kaupungissa.

Kulkutaudit leviävät tiheästi asutetuilla alueilla, olivat kyseessä sitten eläimet tuotantotehtaissa tai ihmiset suurkaupungeissa. Kun tartunnat lisääntyivät pääkaupunkiseudulla, suomalaiset ryntäsivät niin Lappiin, mökeilleen ja muualle maaseudulle. Kaupungistuminen onkin merkittävä haaste Suomessa, ja vastakkainasettelu kaupunkien ja maaseudun välillä on kärjistynyt entisestään.

Mikä sai monet lähtemään pois kaupungeista? Syynä voi olla pelko tartunnasta, etätöiden tuoma mahdollisuus liikkua, lomautus tai ylipäätään halu nauttia luonnosta. Oli syy mikä tahansa, kokeilu on kantanut hedelmää. Näin kattavaa etätyökokeilua ei ole koskaan aikaisemmin tehty. Sen onnistuminen osoittaa sen, ettemme ole sidoksissa kaupunkiin. Kaikkien työntekijöiden ei ole välttämätöntä olla fyysisesti paikan päällä. Niitä työntekijöitä, jotka haluavat muuttaa kaupungin ulkopuolelle, tulisi tukea.

Kun kulttuuritapahtumat ja ostoskeskukset tyhjenivät ihmisistä, lenkkipolut ja luonnonpuistot täyttyivät. Nykyinen yhteiskuntamalli perustuu jatkuvalle kasvulle, ja kun kasvu parin kuukauden ajaksi hidastui, talous ajautui kriisiin. Olemme pitkään käyttäneet luonnonvaroja kestämättömästi; totuus on, ettei maapallo kestä enää kasvua.

Mistä luonnonvarojen kestämätön käyttö kertoo? Ennen kaikkea siitä, että koemme itsemme erillisiksi luonnosta. Kun identifioidumme materiaan, itsetuntemuksemme ei ole vakaalla pohjalla. Egomme haluaa omistaa yhä enemmän, uusia halun kohteita tulee yksi toisensa jälkeen. Juuri tämä mahdollistaa jatkuvan kasvun talousmallin.

Lyhytkin tauko kuluttamisessa laski päästöjä tavalla, johon yksikään ilmastosopimus ei ole pystynyt. Nyt on aika päättää, aiommeko muuttaa käyttäytymistämme pysyvästi.

Luontopoluilla vietetty aika herättää toiveen siitä, että ehkäpä koronarajoitusten aikaan luontosuhteemme parani ja irtaannuimme ostokierteestä. Nyt on aika päättää, aiommeko muuttaa käyttäytymistämme pysyvästi.

Motivoivaa on myös tämä: lyhytkin tauko kuluttamisessa laski päästöjä tavalla, johon yksikään ilmastosopimus ei ole pystynyt. On syytä ihmetellä, miksi valtiot eivät ole ryhtyneet päästöjen leikkaustoimiin sopimuksista huolimatta. Jotkut tutkijat esittävät, että syynä ilmastokriisin abstraktius, siis se että emme näe ilmassa leijuvia hiilidioksidihiukkasia. Emme kuitenkaan näe koronaviruksen hiukkasiakaan, mutta silti tieto niiden olemassaolosta sai valtiot toimimaan ennennäkemättömän nopeasti.

Viesti on selvä, sanovat Maailman terveysjärjestö WHO ja Ilmastonmuutospaneeli IPCC. Ihmiskunnalla on edessään planetaarinen kriisi, ja elämä maapallolla on uhattuna ellemme toimi välittömästi. Ilmastokriisiin ja koronavirukseen onkin reagoitu hyvin eri tavoin siksi, että ilmastonmuutos on edennyt vuosikymmenten saatossa, kun taas koronavirus levisi nopeasti, jolloin sen tuomaan uhkaan pystyttiin reagoimaan samalla vauhdilla.

Emme tule voittamaan taistelua luontoa vastaan. Ihminen itse on osa luontoa, yksi sen lukemattomista lajeista.

Valtamedia on kirjoittanut kuukausien ajan “taistelusta” virusta vastaan. Aina kun ryhdytään taisteluun jotakin vastaan – oli se sitten virus, syöpäsolu tai uskontoryhmä – teemme kohteesta vihollisen. Näin koronapandemia muistuttaa meitä siitä, että ennakointi ilmastotyössä on välttämättömyys. Voimme rakentaa tulvavalleja, kelluvia kaupunkeja tai käyttää hengityssuojia ilmansaasteita vastaan, mutta totuus on, että emme tule voittamaan taistelua luontoa vastaan. Menetelmä ei sovi ilmastokriisin ratkaisemiseen, sillä luonnon asettaminen viholliseksi on ihmisluonnon vastaista, olemmehan itse osa luonto, yksi sen lukemattomista lajeista.

Suomen tavoite hiilineutraaliudesta edellyttää siirtymistä uusiutuvien luonnonvarojen käyttöön. Koronapandemia antaa mahdollisuuden tehdä rakenteellisia muutoksia kohti reilumpaa ja ekologisesti kestävämpää yhteiskuntaa. Valitettavasti tällä hetkellä hallitukset haluavat vahvistaa taloutta keinolla millä hyvänsä, myös ympäristön kustannuksella. Fossiilisia polttoaineita käyttävät yritykset ovat usein etusijalla. Nyt olisi kuitenkin ainutlaatuinen mahdollisuus tukea innovatiivisia yrityksiä, jotka pyrkivät tekemään muutosta – ei niitä jotka vahvistavat ilmastokriisiä.

Koronapandemia ja ilmastonmuutos ovat molemmat planetaarisia kriisejä. Niitä yhdistää se, että molemmat kohdistuvat niihin, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa. Siinä on merkittävä ero, onko elänyt pandemian aikaa yhtenä miljoonasta pakolaisesta Cox’s Bazarin leirillä, historian suurimman myrskyn iskiessä, vai opiskelijana joka lukittautui etäopintoihin yksiöönsä vailla sosiaalisia kontakteja.

Englannin kielen sana crisis juurtuu Kreikan kielen sanasta krinein, joka tarkoittaa irrottautumista ja valitsemista. Meillä on nyt mahdollisuus irrota vanhoista käyttäytymismalleista ja luoda uusi normaali!

Elle Kalaniemi
Creaturan sihteeri