Kun länsimaisesta elintasosta yritetään kynsin ja hampain pitää kiinni, voimme huonosti – ja niin voi planeettakin

Suomen uudessa hallitusohjelmassa on historiallisella tavalla huomioitu kestävän kehityksen tavoitteet. Hallitusohjelma ei kuitenkaan kyseenalaista nykyistä vallitsevaa talouskasvusta riippuvaista yhteiskuntamallia. Hallitusohjelman ilmastotavoitteet ovat todella kunnianhimoisia, mutta keinot niiden toteutumiseksi ovat melko epämääräisiä ja latteita.

Elintasomme ei ole vain itsemme ja perheemme elättämistä varten, vaan tavoitteena on täyttää nykyisen yhteiskuntamallimme mukaiset elintaso-odotukset.

Ehdotetuista toimenpiteistä puuttuu rohkeus uudenlaiseen ajatteluun. Halutaan pitää kynsin ja hampain kiinni vanhasta yhteiskuntamallista, vaikka se on koitumassa ihmis- ja eliökunnan turmioksi. Monelle saattaa tässä kohtaa herätä kysymys, mikä tarkalleen ottaen on se yhteiskuntamalli, mistä ei haluta luopua. Nykyisen yhteiskuntamallin toimintalogiikan havainnollistan vastaamalla muutamiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

Miksi ihmiset käyvät töissä?

Ihmiset käyvät töissä, jotta he saisivat siitä toimentuloa, jolla elättää itsensä ja perheensä. Nykyisessä yhteiskuntatarinassamme nykyisenkaltainen palkkatyö on sidottu hyvinvointivaltion rahoittamiseen eli esimerkiksi terveydenhuollon palveluiden rahoittamiseen. Totuus tarinasta ei kuitenkaan ole ihan näin yksinkertainen.

Joka viides työelämässä oleva nuori aikuinen käyttää reseptilääkkeitä jaksaakseen työelämässä tai parantaakseen työsuoritustaan.

Ihmiset käyvät töissä, jotta he saisivat rahaa kuluttamiseen. Elintasomme ei ole vain itsemme ja perheemme elättämistä varten, vaan tavoitteena on täyttää nykyisen yhteiskuntamallimme mukaiset elintaso-odotukset. Yhteiskuntamallimme kannustaa ihmisiä kuluttamaan, koska kuluttamisesta syntyvien varojen ajatellaan synnyttävän uutta työtä, joka taas synnyttää lisää verotuloja valtiolle.

Työnteko ei kuitenkaan ole lisännyt hyvinvointia vaan useiden kohdalla se on lisännyt pahoinvointia. Tästä kertoo esimerkiksi vuonna 2017 EHYT ry:n Taloustutkimuksella teettämä tutkimus, jonka mukaan noin joka viides työelämässä oleva nuori aikuinen käyttää reseptilääkkeitä jaksaakseen työelämässä tai parantaakseen työsuoritustaan.

Miten ilmastonmuutos pyritään ratkaisemaan nykyisessä yhteiskuntamallissa?

Nykyisten ilmastotoimien tavoitteena on saada talouskasvu irtikytkettyä resurssien ja päästöjen kasvusta. Globaalin tason ratkaisuja irtikytkennän aikaansaamiseksi ovat teknologinen kehittyminen sekä erilaiset kiertotalousmenetelmät, joiden myötä koko maailman materian ja energian resurssit yritetään saada kattamaan kaikkien nykyisten ja tulevien ihmisten tarpeet. Kukaan ei osaa sanoa, miten edes teoriassa irtikytkentä voitaisiin toteuttaa globaalisti ilman länsimaiden taloudellisen elintason alentumista ja samalla turvata globaalin etelän ihmisille riittävä toimeentulo.

Näiden lisäksi keinoina ovat erilaiset hiilensidonnan keinot, mutta ne eivät tuo ratkaisua luonnonvarojen kestämättömään hyödyntämiseen ja siitä seuraavaan luonnon monimuotoisuuden tuhoutumiseen.

Eikö ehtymättömien resurssien tavoittelu kuulosta aika utopistiselta tavoitteelta?

Utopioita tarvitaan, mutta irtikytkentään ja markkinatalouteen perustuva utopia on oikeastaan jo nyt osoittautunut toimimattomaksi, koska sitä on jo kokeiltu vuosikymmeniä ja tuloksena on vain kasvava eriarvoisuus sekä aina vain pahentuva ilmastokriisi.

Viime vuosisadan alusta globaali luonnonvarojen vuosittainen käyttö on yli kymmenkertaistunut. Kasvunopeus on vain kiihtynyt viime vuosikymmeninä, minkä seurauksena 1970-luvulta luonnonvarojen vuosittainen käyttö on liki nelinkertaistunut. Kasvihuonekaasut ovat kasvaneet 63% vuodesta 1990 ja vuonna 2018 ne kasvoivat 2,8% edellisvuoteen verrattuna.

Ilmastotavoitteissa on oletettu päästöjen kääntyvän laskuun viimeistään vuonna 2020, joka nykyisellä menolla näyttää hyvin epätodennäköiseltä.

Kukaan ei osaa sanoa, miten edes teoriassa irtikytkentä voitaisiin toteuttaa globaalisti ilman länsimaiden taloudellisen elintason alentumista ja samalla turvata globaalin etelän ihmisille riittävä toimeentulo.

Ensimmäiseksi pitää löytyä rohkeutta luopua vanhasta ajattelumallista, jonka mukaan hyvinvointi on kiinni nykyisen systeemin hengissä pitämisestä.

Miten ilmastokriisi tulisi sitten ehkäistä?

Meidän tulisi rakentaa uudenlainen utopia ja siihen perustuva yhteiskuntamalli. Uusi yhteiskuntamalli ei perustuisi nykyisen yhteiskuntamallin määrittelemään elintasoon vaan uudenlaiseen elintasomalliin, jossa kiinnitettäisiin huomio elämisen tasoon eli aineettomaan elämän kokemukseen, ei aineelliseen elintasoon. Uudessa elämisen tasoa mittaavassa mallissa ihmisillä olisi vapaus toteuttaa itselleen merkityksellisiä asioita ja saada siitä riittävä toimeentulo.

Yhteiskuntatasolla meidän tulisi laatia indikaattori, jonka avulla voitaisiin asettaa jokaiselle maalle sosiaalisesti ja ekologisesti kestävä vuosittainen tavoitetaso. Indikaattorin tulisi huomioida myös globaalit riippuvuussuhteet. Tason ylittymisestä seuraisi sanktiomaksu, jolla kerrytettäisiin varoja ilmastonmuutoksen hillintään ja sopeutumiseen. Tahto tähän pitäisi tulla kansalaisten painostuksen kautta, koska demokratiassa poliitikot ovat vain kansan tahdon toteuttajia.

Miten uudenlaista yhteiskuntamallia pitäisi ryhtyä toteuttamaan?

Ensimmäiseksi pitää löytyä rohkeutta luopua vanhasta ajattelumallista, jonka mukaan hyvinvointi on kiinni nykyisen systeemin hengissä pitämisestä. Hyvinvointia ei tulisi mitata taloudellisilla tai materialistisilla mittareilla vaan aineettomilla sekä kokemuksellisilla mittareilla. Uusien mittareiden ohjaamana elintaso pystyttäisiin laskemaan sosiaalisesti ja ekologisesti kestävälle tasolle ja samalla elämisen taso kasvaisi.

Yksilötasolla tärkeä keino on oppia tunnistamaan omaan käyttäytymiseensä vaikuttavat tekijät, jotta pystyy irtautumaan yhteiskunnallisesta ohjauksesta kohti todellista vapautta.

Miksi juuri meidän sukupolvemme tulisi luopua nykyisestä yhteiskuntamallista?

Nykyinen yhteiskuntamalli tulee koitumaan tulevien sukupolvien (pahimmassa tapauksessa jo lapsiemme ja lastenlastemme) tuhoksi ennemmin tai myöhemmin. Meillä ei ole muuta menetettävää kuin materialistinen elintasomme, eikä materialistinen elintaso voi koskaan tuoda ehdotonta onnellisuutta, sillä nykyasetelmassa onni on kiinnittynyt taloudellisen aseman ylläpitoon ja kasvattamiseen. Siksi ainoa keino kokea ehdotonta onnellisuutta on päästää irti materialistisen elämän kiinnikkeistä ja korvata ne itselleen merkityksellisillä asioilla. Tämä vaatii myös muutoksia ihmisten kyvyissä tiedostaa omaan käyttäytymiseensä vaikuttavat tekijät.

Mitä ihmisten tulisi tehdä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi?

Paine muutokseen pitää tulla kansalaisilta. Suurin muutostarve on työelämässämme. Meidän tulisi vaatia lisää joustoa työelämään palkankorotusten sijaan. Työelämä pitäisi irrottaa paikkaan ja aikaan sidotuista työpaikoista kohti lyhyempiä sekä vapaampia työoloja.

Radikaalimpia keinoja ovat työstäkieltäytymisen keinot kuten ilmastolakko tai normaalin palkkatyön ulkopuolelle jättäytyminen. Paras keino saada aikaan muutosta on painostaa omaa ammattiyhdistysliikettä ottamaan seuraavalla neuvottelukierroksella pääfokukseksi vapaamman työelämän muutokset kuten työajan joustot, mahdollisuus työn jakamiseen sekä etätyö. Ammattiyhdistysliikkeiden vipuvartta tulisi käyttää myös johtajien palkkioiden ja osakkeenomistajien osinkojen kohtuullistamiseen kytkemällä ne työntekijöiden palkankorotuksiin tai bonuksiin.
​
Yksilötasolla tärkeä keino on oppia tunnistamaan omaan käyttäytymiseensä vaikuttavat tekijät, jotta pystyy irtautumaan yhteiskunnallisesta ohjauksesta kohti todellista vapautta. Suurin osa ihmisistä ei edes itse tunnista omia käyttäytymistapojaan eli sitä, miksi käyttäytyy tietyssä tilanteissa tietyllä tavalla. Ihmisten tulisi vahvistaa omia tietoisuustaitojaan, jonka myötä ihmiset oppivat olemaan reagoimatta ulkopuolisiin ärsykkeisiin ja tekemään tietoisia päätöksiä. Tietoisuustaitojen avulla ihmiset oppivat nauttimaan elämän pienistä kokemuksista sen sijaan, että yrittäisivät koko ajan tavoitella yhä suurempia kokemuksia.

Kirjoittanut Timo Kuusiola