EU:n tulevaisuus tulee rakentaa kestävän kehityksen periaatteille

Tulevan hallituksen eteen tulee päätettäväksi monia EU:n kestävään kehitykseen liittyviä päätöksiä. Koronakriisi ja Venäjän hyökkäyssota paljastivat, kuinka hataralla pohjalla globaali talousjärjestelmä makaa. Tulevaisuuden näkymät eivät ole tällä hetkellä kovin valoisat, minkä takia kriisikestävyys tulee olemaan nykyisen ja tulevien vuosikymmenien avainsana. Tulevien kriisien todennäköisyyttä sekä niiden vaikutuksia voidaan kuitenkin lieventää, mutta se vaatii mittavia panostuksia ilmastonmuutoksen ja luontokadon hillintään sekä ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. EU:n yhteinen kunnianhimoinen ilmasto- ja ympäristöpolitiikka luo suomalaisille puhtaan teknologian yrityksille erinomaiset kasvumahdollisuudet. Siksi EU:n ilmasto- ja ympäristöpolitiikan jarruttaminen lyhyen tähtäimen talouskasvun ja työpaikkojen turvaamiseksi olisi tuhoisaa myös Suomen taloudelle.

Hintojen nousun taustalle ei ole vihreä siirtymä vaan talouskasvutavoitteen varaan rakennettu kestämätön kehitys
Koronapandemian ja Venäjän hyökkäyssodan myötä syntyneet taloushaasteet kuten sähkön hinnan nousu ovat saaneet tiettyjen puolueiden edustajat esittämään ilmastotoimien lykkäämistä. Perusteluiksi on esitetty väittämiä vihreän siirtymän vaikutuksista hintojen nousun taustalla. Suomen ja EU:n talous- ja energiapolitiikka ei ole perustunut ekologisille periaatteille vaan talouskasvun ja hintavakauden tavoitteita korostavalle talouspoliittiselle linjalle. Useat EU-maat ovat vuosia katsoneet läpi sormien Putinin kyseenalaisia toimia, koska samaiset EU-maat olivat kytkeneet oman energiantuontinsa Venäjältä saatavan maakaasun varaan. Samanlainen lyhyen tähtäimen talouskasvutavoitettelu on myös syynä siihen, miksi EU:ssa ei ole haluttu puuttua Kiinan, Saudi-Arabian tai Turkin ihmisoikeusrikkomuksiin. Koronapandemian ja Venäjän hyökkäyssodan myötä inflaation kiihtyminen on syössyt hinnat nousuun, jota selittävät keskeisesti kriisien vaikutukset globaaliin talouteen. Koronakriisi johti kysynnän vähentymiseen ja tuotantokatkoksiin. Koronan väistyminen sai aikaan kysynnän kasvua, mutta koska tuotanto ei pysynyt kysynnän perässä, johti se hintojen nousuun. Lisäksi Venäjän hyökkäyssota aiheutti globaalin energia- ja ruokakriisin, mikä nosti hintoja entisestään.

Oman osansa hintojen nousuun on aiheuttanut EU:n rahapolitiikka, jossa EU-maiden talouskasvua on yritetty kiihdyttää rahapoliittisella elvytyksellä. Elvytyksen kohdentumisesta ovat vastanneet jäsenmaat itse, minkä johdosta elvytystoimet eivät ole useinkaan kohdistuneet vihreisiin investointeihin tai köyhyyden vähentämiseen vaan hyvin pärjäävien yritysten ja kansalaisten tukemiseen. Lisämausteen hintojen nousuun tuo vaikutukset globaaleissa tuotantoketjuissa. Käytännössä halpojen hintojen taustalla ovat usein keskitetyt tuotantoketjut, joissa epäinhimilliset työolosuhteet sekä puutteelliset ympäristönormit ovat yleisiä.
​
Kestävän kehityksen edistäminen on tehokkain tapa suojautua tulevilta kriiseiltä
EU:lla on kunnianhimoisia suunnitelmia ilmastonmuutoksen ja luontokadon pysäyttämiseksi, mutta niiden sisällöstä käydään kovaa vääntöä. Pelkona on, että EU:n jäsenmaat vesittävät komission ja parlamentin ehdotukset omilla vaatimuksillaan, jolloin uudistukset jäävät kauas tavoitteista. Tästä yhtenä esimerkkinä jäsenmaiden lobbauksesta nähtiin jo EU:n kestävän rahoituksen eli taksonomian kohdalla, jossa tietyt jäsenmaat saivat lopulta lobattua maakaasun vihreiden investointien listalle. Suomi on taas osaltaan koittanut vesittää metsänhoitoon ja bioenergian käyttöön liittyvien kriteerien kiristämistä taksonomiassa sekä muissa uudistuksissa kuten uusiutuvan energian direktiivissä. EU-jäsenmaiden lyhyen tähtäimen taloudelliset intressit uhkaavatkin vesittää EU:n kunnianhimoiset ilmasto- ja ympäristöuudistukset. Venäjän hyökkäyssota on kuitenkin hieman herätellyt jäsenmaita miettimään oman maan energiapolitiikan kestävyyttä. Valitettavasti populistiset puolueet ovat käyttäneet myös tilaisuutta hyväkseen ja ehdottaneet fossiilisten energialähteiden käytön jatkamista, vaikka niiden jatkaminen tarkoittaisi todellisuudessa riippuvuutta ihmisoikeuksia rikkovien maiden energialähteistä sekä luontokadon ja ilmastonmuutoksen pahenemista.

Uhkana on myös, että EU-maat jäävät sivustakatsojan rooliin, kun Yhdysvallat ja Kiina valtaavat vihreän siirtymän markkinat. Siksi vihreään siirtymään panostaminen on myös pitkällä tähtäimellä taloudellisesti kannattavaa. EU ei kuitenkaan saa tehdä samoja virheitä, mitä se on aikaisemmin tehnyt vaan vihreässä siirtymässä pitää huomioida ekologiset reunaehdot, globaali oikeudenmukaisuus sekä sosiaaliset kysymykset. On myös muistettava, että ilmastonmuutos ja luontokato on jo nykypäivää monessa maassa. Siksi myöskään ilmastonmuutoksen sopeutustoimien kanssa ei voi viivytellä vaan ne on aloitettava heti. EU:lla onkin vastuu tukea erityisesti vähiten kehittyviä maita ilmastonmuutoksen hillinnässä ja sopeutumisessa.
​
Viime vuoden ilmastoneuvottelut kuitenkin paljastivat, kuinka vaikeita taloudelliset vastuukysymykset ovat erityisesti rikkaille maille. Valitettavasti EU:n strategioissa paistaa edelleen vanhakantainen talouskasvun tavoittelua korostava linja, mikä on yksi merkittävä syy rikkaiden maiden ilmastoneuvotteluissa esittämiin linjauksiin. Uhkana on, että Agenda 2030 kestävän kehityksen toimenpideohjelman “leave no-one behind” -periaatteesta tulee taas yksi tyhjä lupaus ja kehitys hyödyttää vain rikkaimpia. Linjaan voidaan kuitenkin saada muutos kansalaisyhteiskunnan yhteisellä painostuksella. Kansalaisyhteiskunnan tulee nostaa esiin myös vaihtoehtoisia kehityspolkuja ja tähän tähtäämme myös “Kohtuus vai kasvu - EU:n talous energiapolitiikka murroksessa” EU-hankkeessamme.

Kirjoittaja:
Timo Kuusiola, Creaturan puheenjohtaja ja EU-hankkeen hankevastaava