Epämukavia kysymyksiä kasvusta ja kohtuudesta

11/12/2021

Amanda Pasanen Kuva: Salla Merikukka, Timo Järvensivu Kuva: Timo Järvensivun arkisto, Oras Tynkkynen Kuva: Valtioneuvoston kanslia (CC)

Talouskasvu ja luonnonvarojen kulutus runnovat planeetan ekologisia rajoja. Mutta onko hyvinvointia ilman kasvua? Oras Tynkkynen, Timo Järvensivu ja Amanda Pasanen pohtivat kasvun, kohtuuden ja hyvinvoinnin kohtalonyhteyttä Markus Palménin toimittamassa haastattelussa.

Ilmastokriisi ja luontokato uhkaavat sivilisaatiotamme. Vallitseva, jatkuvaan kasvuun ja fossiilisiin polttoaineisiin tukeutuva globaali talousjärjestelmä on törmännyt planetaarisiin rajoihin. Mitä selviytymisen vaihtoehtoja yhteiskunnilla on, olettaen, että uhka tunnustetaan ja halutaan torjua? Karkeasti luokitellen vaihtoehtoisia polkuja näyttäisi olevan kaksi.

Ensimmäinen on edelleen tuttu kasvun polku, mutta kasvu on hiilineutraalia ja uuden teknologian ja kiertotalouden avulla irtikytkettyä (kts. Tietolaatikko artikkelin lopussa) ilmastopäästöistä. Tätä polkua hahmotellaan mm. Sitran keväällä julkaisemassa selvityksessä. Selvityksen mukaan talous voi tietyin tiukoin edellytyksin kasvaa samalla kun ilmaston lämpeneminen pysäytetään 1,5 asteeseen.

Toinen polku on vallankumouksellisempi ja perustuu kasvuajattelusta ja kasvupakosta luopumiseen ja kulutuksen vapaaehtoiseen kohtuullistamiseen länsimaissa. Talouden pienentyessä peruspalvelut ja -toimeentulo turvattaisiin esimerkiksi tulonsiirroilla ja haitta- ja ympäristöverojen tuotoilla. Tämän suuntaista ajattelua luonnehditaan useimmiten kohtuutalouden ja degrowthin nimellä (kts. Tietolaatikko artikkelin lopussa).

Kutsuimme kolme asiantuntijaa vastaamaan epämukaviin kysymyksiin kasvusta, degrowthista ja kohtuutaloudesta. Oras Tynkkynen on Sitran kestävyysratkaisujen vanhempi asiantuntija. Kansanedustajanakin toiminut Tynkkynen on ilmasto- ja energiapolitiikan spesialisti. Timo Järvensivu on kohtuutalous-aktivisti ja verkostotyön ja johtamisen tutkija ja kouluttaja. Amanda Pasanen on Helsingin kaupunginvaltuutettu ja vihreän valtuustoryhmän varapuheenjohtaja, vihreiden puoluehallituksen jäsen ja Ympäristömuutoksen ja globaalin kestävyyden maisteriopiskelija.

Onko hiilineutraali, haitallisista päästöistä ja luonnonvarojen liikakulutuksesta irtikytketty talouskasvu mahdollista?

Tynkkynen: Tähän on hankala vastata yksiselitteisesti, koska aihetta on kokonaisuutena tutkittu vähän. Kuitenkin tutkimuskirjallisuuden viesti on, että hiilineutraalius olisi mahdollista saavuttaa tavoilla, jotka eivät olennaisesti hidasta talouskasvua. Nykyisenkaltaista talouskasvua on kuitenkin mahdoton sovittaa yhteen kestävyyskriisin ratkaisemisen kanssa. Hiilineutraali kasvu olisi siis laadultaan hyvin erilaista.

Järvensivu: Taloudessamme tapahtuu jatkuvasti suhteellista ja absoluuttista irtikytkentää, muttei lähellekään riittävästi. Lisäksi länsimaat ulkoistavat ympäristöhaittojaan kehittyviin maihin. Irtikytkentäskenaarioissa lasketaan usein optimistisimman teknologiaskenaarion varaan. Vihreän teknologian käyttöönotossa on silti valtavia pullonkauloja.

Tynkkynen: Olen samaa mieltä. Sitran keväisessä selvityksessä perusviesti oli se, että jotta ilmaston kuumeneminen voitaisiin rajoittaa 1,5 asteeseen, jokseenkin kaiken pitää mennä yhtä aikaa nappiin. Riittävän suuret ja nopeat päästövähennykset yleensäkin ovat erittäin hankalia.

Pasanen: Irtikytkentä hiilipäästöistä voi ollakin mahdollista, mutta luonnonvarojen kokonaiskulutuksesta ei. Siitä ei ainakaan ole mitään tutkimusnäyttöä, päinvastoin.

Mikä on suhteenne degrowth-ajatteluun?

Tynkkynen: Jälleen vastaus riippuu degrowthin tarkasta määritelmästä. Degrowth on tavallaan yhtä kasvukeskeistä kuin nykyinen talousajattelu, mutta käänteisesti. Minusta on kiinnostavampaa asettaa tulevaisuuden hyvinvoinnin ja ilmastokriisin ratkaisu etusijalle. Talous voi sitten näissä oloissa joko kasvaa tai olla kasvamatta. Meidän on perusteltua varautua molempiin skenaarioihin!

Järvensivu: Tuo on itse asiassa degrowth-argumentti! Olen samaa mieltä. Itse en oikein välitä koko degrowth-termistä. Tärkeintä olisi yhteiskuntana keskustella siitä, miten haluamme elää. Lähden siitä, että ekologiset rajat ovat todelliset ja fyysiset. Kun otamme ne tosissamme, ei näytä todennäköiseltä, että jatkuvan kasvun polulla pysymme niiden rajoissa. On siis todennäköistä, että tuotannon ja kulutuksen vähentyminen on joka tapauksessa edessä. Joudumme siis purkamaan kasvuun perustuvaa mallia ja visioimaan kasvutonta tulevaisuutta, halusimme tai emme.

Pasanen: Olen samoilla linjoilla prioriteettikysymyksestä. Meidän pitäisi pystyä puskemaan luonto- ja ilmastotavoitteet päätöksenteon tärkeimmiksi päämääriksi.
Emme täällä länsimaissa tarvitse talouskasvua enää elintason nostoon: emme ole tarvinneet sitä pitkään aikaan. Meidän pitäisi radikaalisti kohtuullistaa kulutustamme. Olen siis periaatteellisesti degrowth-ajattelun kannalla, mutta sen soveltaminen käytännössä on erittäin haastavaa, koska olemme rakentaneet hyvinvointiyhteiskuntamme kaikki järjestelmät oletetulle talouskasvulle.

Miten asemoitte degrowth-ajattelun ympäristöliikkeen sisälle? Onko se marginaalista vai nousevaa ajattelua?

Järvensivu: Degrowth-liikkeen sisällähän on erilaisia painotuksia. Degrowth usein käännetään suomen kielellä kohtuutaloudeksi, mutta kasvupakosta luopumisella ja kohtuudella on tietty sävyero. Ymmärrys liikakulutuksesta on kuitenkin täyttä valtavirtaa!

Kokemukseni on, että aidosti jokainen ihminen tiedostaa, ettei taloutemme ole kestävällä pohjalla. Tämä ymmärrys puskee läpi miltei jokaisesta aiheesta käymästäni kahdenkeskisestä keskustelusta, keskustelukumppanin poliittisesta kannasta tai asemasta riippumatta.

Pasanen: Degrowth-ajattelun asema ympäristöliikkeessä riippuu paljon siitä, mitä degrowth-ajattelulla tarkoitetaan. Uskon että iso osa ympäristöasioihin perehtyneistä ihmisistä on törmännyt nykyisen talousjärjestelmämme ja elämäntapamme ongelmiin. Etenkin nuorten ilmastoliikkeessä näkyy myös vahvaa systeemikritiikkiä nykyistä talouskeskeistä politiikkaa kohtaan. Fokus ei ehkä ole niin vahvasti itse talouskasvun kyseenalaistamisessa, vaan siinä, että talous on valjastettava paremmin palvelemaan ympäristön kannalta kestävää politiikkaa. Monet kohtuusajattelun ja degrowthin esittämät keinot ovat vahvasti osana vihreiden politiikkaa, esimerkkeinä perustulo, vahva julkinen sektori tai päästöjen vahva verottaminen.

Ajatellaan kutistuvaa degrowth-taloutta. Mistä hyvinvointivaltion ylläpitoon, julkishyödykkeisiin tai vaikkapa kulttuurin ja tieteen rahoittamiseen tarvittavat varat saadaan, kun veropohja romahtaa?

Järvensivu: Kysymys on tämän keskustelun ytimessä. Peräänkuulutan politiikan palauttamista politiikkaan. Sivistys on kaiken ytimessä. Keskustellaan aidosti siitä, miten haluamme elää! Meidän on resursoitava sitä, mitä haluamme. Jos arvostamme hoivapalveluita, kulttuuria tai vaikkapa vihreitä innovaatioita, meidän on motivoitava ihmisiä suuntautumaan näiden pariin. Ja motivoitava pois fossiilitaloudesta.

Markkinataloudessamme – mitä en muuten vastusta – motivointi tapahtuu pitkälti rahalla. Maksetaan siis ihmisille toivotusta käyttäytymisestä ja verotetaan sitä, mitä ei haluta. Ihmisten käytettävissä olevan rahamäärän rajoittaminen ei ajattelussani takaa rahojen automaattista suuntautumista hyvään.

Raha ei vastoin yleistä luuloa ole niukkaa. Keskuspankit luovat rahaa tyhjästä ja pumppaavat sitä parhaillaankin talouteen maailman suurimmissa talouksissa. Niukkuutta on vain mekanismeista, joilla ihmisten motivaatio kohdistetaan yhdessä sovittuihin, hyväksi nähtyihin kohteisiin.

Entä valtion velkaantuminen, inflaatio, työttömyys?

Järvensivu: Elämme keskinäisriippuvaisessa maailmassa, jossa aina löytyy vaihtoehtoisia toimintatapoja ja myös yllättäviä kehityskulkuja. Velkaantuminen, inflaatio ja työttömyys ovat kompleksisia ilmiöitä, joita ei pidä tarkastella yksisilmäisesti. Esimerkiksi, tarvitseeko keskuspankki lopulta velkansa takaisin? Kuten totesin, raha ei sinällään ole niukkaa. Ensin on mietittävä, mitä haluamme, sitten vasta rahaa. Politiikka on typistynyt rahan niukkuudesta riitelemiseksi. Systeemissämme verotulot on päätetty ottaa työnteosta, tuotannosta ja kulutuksesta, mutta toisinkin voisi olla.

Tynkkynen: Jos taloutemme on hiilineutraali, silloin myös kasvu voi olla hiilineutraalia. Esimerkiksi jos energian kulutus kasvaa, se voidaan tuottaa päästöttömästi tuulivoimalla. Tuulivoimaloiden rakentamisessa taas voidaan käyttää hiilineutraalia terästä ja betonia. Tähän on luonnollisesti vielä matkaa.

Yleisesti näen, että talouskasvun tärkein tehtävä on hyvinvoinnin turvaaminen. Se mahdollistaa myös kestävyyssiirtymässä välttämättömien investointien rahoittamista. Meillä on lukuisia esimerkkejä siitä, miten talouslasku on johtanut isoihin sosiaalisiin vahinkoihin. On vaikea nähdä, miten nykyisessä järjestelmässä voisi turvata hyvinvointivaltion rahoituspohjan ja työllisyyttä ilman talouskasvua.

Käytännössä kestävyyskriisiä ei vielä missään maassa ole kohdeltu kriisinä, johon olisi vastattu kriisin edellyttämällä tavalla. Koska juuri kukaan ei ole vielä tosissaan yrittänyt kytkeä taloutta irti ympäristökuormituksesta, ei empirian perusteella voida vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä siitä, voisiko se tulevaisuudessa olla mahdollista.

Pasanen: Uskon, että on täysin mahdollista uudistaa talous- ja rahajärjestelmän reunaehtoja niin, että esimerkiksi mittavat investoinnit ilmastokestävään tulevaisuuteen onnistuvat. En usko, että muutos tulee lähtemään siitä päästä, että puhumme talousjärjestelmän uudistamisesta, vaan ennemminkin asettamalla ympäristön ja ihmisten hyvinvointi tärkeimmäksi päämääräksi. En kuitenkaan usko, että degrowth tai kohtuutalous on se ensimmäinen askel, sillä siinä huomio kohdistuu liikaa talouteen, joka kuitenkin on vain keino saavuttaa niitä tärkeimpiä asioita, eli hyvinvointia ja ekologista tasapainoa.

Millaista potentiaalia näette kohtuutalouden paikallisissa sovelluksissa? Kuvitellaan vaikkapa tulevaisuuden kohtuutalousyhteisö tai -kaupunki?

Pasanen: Degrowth-ajattelu keskittyy tosiaan paljon pienimuotoisen yhteisöllisen toiminnan mahdollisuuksiin muuttaa ihmisten elämäntapaa. Oma ihmiskuvani on enemmän sen suuntainen, että suurin osa ihmisistä ei ikävä kyllä tule olemaan niin kiinnostuneita planetaarisista reunaehdoista, että pienimuotoinen kohtuutalous voisi merkittävästi skaalautua. Uskon enemmän siihen, että yhteiskunnan kaikista toiminnoista ja järjestelmistä on tehtävä niin kestäviä ja ympäristöystävällisiä, että kaikkien on helppoa elää kestävää elämää.

Järvensivu: Minäkään en näe, että globaalille talousjärjestelmälle ja kaupungistumiselle on helppoja vaihtoehtoja näköpiirissä. Aika näyttää, minkälaisia vaihtoehtoisia toimintatapoja viriää ja jää eloon, kun ekokatastrofit yleistyvät.

Pasanen: Toki kaupunki pystyy edistämään kohtuukulutusta omalla toiminnallaan ja luoda mahdollisuuksia kierto- ja jakamistaloudelle! Esimerkiksi Helsinki voi vaikuttaa merkittävästi asumisesta ja liikkumisesta syntyviin päästöihin, jotka muodostavat melkein puolet keskivertosuomalaisen hiilijalanjäljestä. Tekemällä kaukolämmöntuotannosta vähäpäästöistä, tekemällä energiaremontteja ja huolehtimalla uusien asuntojen energiankulutuksen minimoinnista vaikutetaan merkittävästi asumisen päästöihin. Liikenteen päästöihin vaikutetaan siirtämällä liikennejärjestelmien painopiste autoilusta joukkoliikenteeseen, kävelyyn ja pyöräilyyn.

Uskotko todistavasi laajamittaista kohtuutaloutta elinaikanasi?

Järvensivu: Olen aktiivisesti toiveikas. En jaksa uskoa, että muutos kohtuuteen tapahtuisi ensisijaisesti vapaaehtoisen äänestämisen kautta. Uskon, että ihmiskunta törmää voimakkaasti planeetan kestokyvyn rajoihin. Sitten selviää, tehdäänkö muutos demokraattisesti vai jotenkin toisin. Itse pyrin tukemaan ennakoivia ja kohtuullista tulevaisuutta rakentavia yhteisöllisiä polkuja.

Pasanen: Tiedän jo, ettemme pysty kokonaan ratkaisemaan ilmastokriisiä. Se on jo täällä.
Uskon kuitenkin, että nyt seuraavien vuosien aikana tulee tapahtumaan paljon. Ilmastokriisi on noussut todella keskeiseksi yhteiskunnalliseksi asiaksi niin päätöksenteossa kuin yksityisellä sektorilla ja tavallisten ihmisten elämässä. Eri tahot ja toimijat kirittävät toisiaan ja se heijastuu aina kansainväliseen politiikkaan asti.

Lisätietoa ja degrowth-kirjallisuutta:
Bios-tutkimusyksikkö, 2021, Miksi puhe irtikytkennästä on hankalaa?
https://bios.fi/puhe-irtikytkennasta/

Bios-tutkimusyksikkö, 2018, Maailman aineksen käyttö kasvaa kasvamistaan - Minne ja kenelle luonnonvarat virtaavat.
https://bios.fi/maailman-aineksen-kaytto-kasvaa-kasvamistaan-minne-ja-kenelle-luonnonvarat-virtaavat/

Heidi Pirtonen ja Satu Hautakangas, Tilastokeskus 2021, Miten kolme viheliäistä ongelmaa ratkaistaan? – Kytkösten ymmärtämiseen tarvitaan mittareita
https://www2.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2021/miten-kolme-viheliaista-ongelmaa-ratkaistaan-kytkosten-ymmartamiseen-tarvitaan-mittareita/

Eveliina Heikkala, Tilastokeskus 2020, Kuluttajanäkökulmaa kaivataan – henkilökohtaisen päästökaupan kokeiluista positiivisia kokemuksia.
https://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2020/kuluttajanakokulmaa-kaivataan-henkilokohtaisen-paastokaupan-kokeiluista-positiivisia-kokemuksia/

Julia Steinberger, 2020, Pandenomics: a story of life versus growth. https://www.opendemocracy.net/en/oureconomy/pandenomics-story-life-versus-growth/

Oxfam, 2020, Confronting carbon inequality in the European Union.
https://oi-files-d8-prod.s3.eu-west-2.amazonaws.com/s3fs-public/2020-12/Confronting%20Carbon%20Inequality%20in%20the%20EU_0.pdf

Kohtuuliike
www.kohtuusliike.fi

​​
Kirjat:
Jason Hickel, 2020, Less is More.
Christiana Figueres & Tom Rivett-Carnac, 2021, The Future We Choose : The Stubborn Optimist's Guide to the Climate Crisis.