Diplomi-insinööri lopetti palkkatyöt – päästöt puolittuivat

Päästöjen vähentäminen ei ole helppoa, mutta se voi muuttaa koko elämäsi, sanoo ennen pitkää päivää painanut Timo Kuusiola. Tulot olivat korkeat, mutta niin oli myös hiilijalanjälki - stressitasosta puhumattakaan. Lopulta merkityksettömyyden tunne johti loppuunpalamiseen ja aivan uudenlaiseen elämään.​ Nyt Timo kannustaa jokaista miettimään: Miksi elät sellaista elämää kuin elät?

Suurin syy kestämättömiin elintapoihin: merkityksettömyyden tunne

Päästöjen vähentäminen ei todellakaan ole helppoa ja hauskaa, kuten vielä joitain vuosia sitten väitettiin. Olen itsekin kuulunut niihin uskovaisiin, jotka levittivät päästöjen vähentämisen ilosanomaa; edellisessä työssäni esimerkiksi koulutin taloyhtiön asukkaita ja päättäjiä energiankulutuksen vähentämisessä. En ymmärtänyt, miksi monien oli niin vaikea vähentää omaa energiankulutustaan. Nyt, kun olen saanut omat päästöni tiputettu puoleen, on suhtautumiseni asiaan muuttunut radikaalisti.

Tieto hiilijalanjälkeni suuruudesta ei saanut minua muuttamaan elintapojani; söin edelleen lihaa ja matkustin kerran tai kaksi kertaa vuodessa Eurooppaan lomalle. Oikeutin elämäntapani itselleni sillä, että tein töitä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Vuonna 2015 huomasin, että asumiseni päästöt olivat keskimääräistä alhaisemmat, vaikka asuin yksin 60 neliön asunnossa ja omistin kaikki mahdolliset hifi-laitteet ja muut hilavitkuttimet. Päästövaikutukseni todellisuus paljastui kuitenkin, kun laskin ensimmäistä kerran SYKEn hiilijalanjälkilaskurilla kokonaispäästöni. Tällöin paljastui, että hiilijalanjälkeni oli keskimääräisen suomalaisen tasolla, eli noin kymmenessä tonnissa. Tämä herätti mielenkiintoni, aloin miettiä ilmastonmuutosta laajemmin kuin vain oman energiankulutukseni kautta.

Tieto hiilijalanjälkeni suuruudesta ei kuitenkaan saanut minua muuttamaan elintapojani; söin edelleen lihaa ja matkustin kerran tai kaksi kertaa vuodessa Eurooppaan lomalle. Oikeutin elämäntapani itselleni sillä, että tein töitä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Minulla olikin tapana tehdä viisi kuukautta intensiivisesti töitä ja sen jälkeen pitää kuukauden loma. Loman päätarkoitus oli koneiston nollaus, ja koska ne kokenut sen onnistuvan täällä, lähdin aina jonnekin päin Eurooppaa. Elämäntyylini myötä menoni olivat suuret eli noin 40 000 euroa vuodessa.

Vuosien 2015-2016 vaihteessa minulle iski maailmantuska. Silloin matkustin Filippiineille kolmeksi viikoksi, ja siellä maailmantuskani hieman helpotti, sillä ihmiset vaikuttivat olevan onnellisia myös suhteellisen köyhissä oloissa. Matkan jälkeen aloin kuitenkin muuttamaan käyttäytymistäni edes hieman: vähensin lihansyöntiä ja lahjoitin noin seitsemän prosenttia tuloistani kansalaisjärjestöille. Aluksi korvasin lihan sisäelimillä, koska ajattelin niiden olevan ainakin hieman ekologisempia ja eettisempiä vaihtoehtoja. (En ole nähnyt asiaan liittyviä tutkimustuloksia, mutta periaatteessa asia voisi olla näin, sillä Suomessa eläimiä ei tapeta sisäelinten takia.)

Pienet muutokset kohti kestävämpää elämää eivät tuntuneet kuitenkaan riittäviltä. En myöskään enää kokenut työni olevan niin vaikuttavaa kuin olin joskus kuvitellut. Alettuani ymmärtää ilmastonmuutoksen kokonaisuutta paremmin huomasin, että työni vaikuttavuus oli kokonaisuuden kannalta hyvin marginaalista. Tämä johti siihen, etten kokenut työtä enää merkitykselliseksi.

Koko tuo vuosi oli erittäin rankka, sillä jouduin hoitamaan palkkatyöni ohella kriisiin ajautuneen taloyhtiöni asioita ja rupesin myös tekemään erilaisia yhteiskunnallisen vaikuttamisen vapaaehtoistöitä. Tämä johti loppuunpalamiseen vuoden lopussa. Loppuunpalaminen oli kuitenkin minun tapauksessani uuden elämän alku.

Loppuunpalaminen: uuden, kestävämmän elämän alku

Pystyin yhä enemmän vain nauttimaan arjesta, eikä minun tarvinnut enää pyhittää viikonloppuja tai lomia arjesta palautumiseen.

Vuoden 2017 alku meni loppuunpalamisesta toipuessa, jolloin päätin myös ryhtyä itsensätyöllistäjäksi. Vähensin lihankulutustani entisestään ja rupesin loppuvuodesta myös vuokraamaan autoani, joka muutenkin vain seisoi käyttämättömänä parkkipaikalla. Tuona vuonna en tehnyt yhtään ulkomaanmatkaa ja aikaisempi reissupakko tuntui väistyneen. Aloin syventymään enemmän myös psyykkisen terveyteni edistämiseen meditoimalla säännöllisesti. Pystyin yhä enemmän vain nauttimaan arjesta, eikä minun tarvinnut enää pyhittää viikonloppuja tai lomia arjesta palautumiseen.

Itsensätyöllistäjäksi ryhtyminen näkyi myös tuloissani, jotka tippuivat lähes kolmasosaan entisestä. Vuoden alku menikin pääasiassa työttömyyskorvauksilla eläen. Menoni eivät kuitenkaan tippuneet samassa tahdissa. Asumismenoni pysyivät samoina, koska en halunnut luopua asunnostani. Pidin myös lahjoitukseni samana kuin edellisenä vuonna. Matkustus kuitenkin jäi kokonaan pois. Vuoden 2017 päästöt tippuivat kuitenkin edellisen vuoden kymmenestä noin kuuteen tonniin. Suurin syy tähän oli matkustelun lopettaminen.

Vuonna 2018 aloin syömään vain kala- ja kasvisruokaa. Päätin myös luopua autostani. Loppuvuodesta kumppanini sai työharjoittelupaikan Brasiliasta ja päätin lähteä hänen mukaansa. Päätös oli todella vaikea, enkä ollut koskaan pähkäillyt ulkomaille lähtöä yhtä paljon.En halunnut lähteä vain hupireissulle, vaan halusin että matkallani oli jokin ilmastoon liittyvä tarkoitus. Lopulta päätin kuitenkin lähteä, joten tuon vuoden päästöihin tuli mukaan lento Etelä-Brasiliaan. Lennosta huolimatta vuoden 2018 kokonaispäästöt olivat lähes edellisen vuoden tasolla, eli noin 6 tonnissa. Menot olivat vieläkin suuret, noin 30 000 eurossa. Suurimmat menoerät olivat vakuutukset ja omistusasunto.

Asumisratkaisu: kestävän elämän avainkysymys

Vuoden 2019 ensimmäisen puolen vietin Etelä-Amerikassa. (Siksi aikaa olin laittanut omistusasuntoni Suomessa vuokralle.) Etelä-Amerikassa asuimme paikoissa, joissa ei ollut jäähdytystä eikä lämmitystä. Loppureissusta alkoi Etelä-Amerikassa jo talvi, jolloin yölämpötilat laskivat alle 10 asteen. Kodeissa ei kuitenkaan ollut lämmityksiä eikä eristyksiä, joten sisällä oli rehellisesti sanottuna kylmä. Energiankulutukseni oli kuitenkin tämän ansiosta vuonna 2019 hyvin pientä. Etelä-Amerikassa menimme kaikki välimatkat bussilla, ja bussilla tulikin ajettua yhteensä noin 4500 km. Matkalla söin pääasiassa vain kasvisruokaa ja kalaa.

Kiinnostavaa onkin tämä: päästöni olivat Brasiliasta Suomeen lennetystä lennosta huolimatta koko vuodelta vain 4,9 tonnia. Menonit olivat tipahtaneet 15 000 euroon, joista noin kymmenen prosenttia meni lahjoituksiin.

Itsetietoisuutta kasvattamalla käyttäytyminenkin muuttuu

Oman päästövähennyspolkuni tärkeimpänä tekijänä on ollut itsetietoisuuden parantamisen myötä tullut käyttäytymisen muutos. Kokemukseni myötä olen alkanut kyseenalaistamaan aikaisempia näkemyksiäni siitä, miten ihmisten päästöjä saadaan vähennettyä. En enää usko valistamisen voimaan, sillä valtaosa ihmisistä ei tunnista edes omia käyttymismallejaan, joten niihin vaikuttaminen valistamalla on lähes mahdotonta. Sen sijaan uskon itsetietoisuuden parantamiseen ja esimerkin voimaan.

Arkeni ei tuntunut merkitykselliseltä, ja siksi turrutin merkityksettömyyden tunteeni kuluttamiseen. En tiennyt omaan käytökseeni vaikuttavia tekijöitä, eikä näiden tutkimiseen ollut palkkatyön kiireisessä arjessa aikaa eikä tilaa.

Ilmastokeskustelua seuratessa tulee kuva, että suurin osa ihmisistä kuvittelee nykyisen kaltaisen, kulutusintensiivisen elämän voivan jatkuva entisellään, kunhan tiettyjä yhteiskunnallisia muutoksia vain saadaan tehtyä. En kuitenkaa usko, että mitään sellaista muutosta on tulossa, ei ainakaan tarpeeksi nopeasti, sillä muutoksen pitäisi tutkijoiden arvioiden mukaan tapahtua seuraavassa kahdessatoista vuodessa.

Olen myös skeptinen nykymallisen työelämän järkevyydestä. Omassa tapauksessani 40 viikkotunnin palkkatyö oli yksi keskeinen tekijä kestämättömälle elämälle. Syynä tähän oli, ettei arkeni tuntunut merkitykselliseltä, ja siksi turrutin merkityksettömyyden tunteeni kuluttamiseen, joka minun tapauksessa kohdistui matkailuun. Ennen kaikkea en tiennyt omaan käytökseeni vaikuttavia tekijöitä, eikä näiden tutkimiseen ollut palkkatyön kiireisessä arjessa aikaa eikä tilaa. Arjen valintoja ohjasi helppous ja paljous, eli mahdollisimman paljon uusia kokemuksia mahdollisimman helpolla vaivalla.

Itse en pidä täysipäiväistä työtä edes tarpeellisena, koska työpanoksemme ei ole vain välttämättömän peruselämisen turvaamista vaan nykyisen kulutuskulttuurin rahoittamista varten. Nykyään koen elämäni olevan huomattavasti rikkaampaa kuin aikana, jolloin olin kokopäivätöissä ja matkustelin ympäri Eurooppaa.

Seuraava vaihe kestävään elämään siirtymisessä on uudenlaisen asumisratkaisun kehittäminen. Tällä hetkellä tarpeettoman suuri asuntoni onkin jo myynnissä. Tulevan asumisratkaisun miettiminen on kuitenkin osoittautunut varsin haastavaksi tehtäväksi varsinkin nyt, kun on tarkoitus löytää ratkaisu, joka olisi tyydyttävä sekä minulle että kumppanilleni. Tarpeemme eivät ole isot, päinvastoin. Ratkaisun löytäminen tuntuu haastavalta ennen kaikkea siksi, että meille on tärkeää voida elää autotonta elämää. Haluaisimme ainakin kokeilla asua pääkaupunkiseudun ulkopuolella sellaisessa kohteessa, joka olisi lähellä luontoa.

Yhtenä vaihtoehtona selvitämme myös minitalon rakennuttamista, mutta siinäkin suurimpana haasteena on sopivan paikan löytäminen. Yhtenä väliaikaisena ratkaisuna voisi olla tyhjillään olevan maaseutuasunnon vuokraus. Näistä erilaisista ratkaisuista tulen kertomaan lisää tulevissa kirjoituksissani.

Nykyään koen elämäni olevan huomattavasti rikkaampaa kuin aikana, jolloin olin kokopäivätöissä ja matkustelin ympäri Eurooppaa.

Toivo, että tarinastani on hyötyä myös sinulle, kun etsit omaa polkuasi päästöjen vähentämiseksi. Tässä vielä kootusti vinkkini:

• Tiedosta päästöjesi lähteet. Voit käyttääesimerkiksi Sitran Elämätapalaskurilla, joka antaa hieman karkeamman arvion päästöistäsi. Toinen vaihtoehto on SYKEn ilmastodieetti-laskuri, joka antaa tarkemmat tiedot päästöistäsi, mutta se vaatii myös enemmän taustadataa kulutuksestasi.​

• Tiedosta nykyiset käyttäytymismallisi. Keskeisin kysymys on: Miksi elät sellaista elämää kuin elät? Vastauksen löytäminen tähän vaatii syvällistä itsetutkiskelua, mutta voi muuttaa koko elämäsi. Itselle parhaaksi itsetutkiskelun keinoksi on osoittautunut päivittäinen meditaatioharjoitus sekä pohdintapäiväkirjan pitäminen. Kannattaa lähteä rohkeasti kokeilemaan itselle sopivia keinoja itsetietoisuuden parantamiseksi. Elämäsi voi muuttua radikaalisti kohti parempaa - niin minullekin kävi.
  
  

Timo Kuusiola
Kestävää elämää etsimässä -hankkeen koordinaattori