”Asumisen ei ole pakko orjuuttaa ihmistä” – minitalo tarjoaa mahdollisuuden vapaampaan elämään, ilman suurta asuntolainaa

Mikä on välttämätöntä, miten elää hyvää elämää? Näitä asioita minitalossa asuva pariskunta Jani ja Sara kehottavat jokaista pohtimaan. Minimalistinen asuminen vapauttaa velkaloukusta ja lisää elämänlaatua.

Kaikki muuttui neljä vuotta sitten, kun Jani, 44, näki uutisen naisesta, joka oli rakentanut minitalon pyörien päälle. Silloin lamppu syttyi.

— Tajusin, että noinkin voi elää, ja että juuri noin haluan asua, Jani muistelee.

Samoihin aikoihin Janin elämässä meni uusiksi kaikki muukin: kahdenkymmenen vuoden avioliitto loppui, ja Jani myi asuntonsa ja autonsa pois – sekä sanoi itsensä irti töistä. Oli aika muuttaa elämän suuntaa. Nyt Jani on asunut rakennuttamassaan minitalossa jo vuoden. Kaikki on tähän mennessä mennyt hyvin.

— Jos ottaa kaikki mahdolliset uhat huomioon, ei tästä ikinä tule mitään. On pakko uskaltaa ottaa myös se riski, että jotain voi sattua.

Näin jälkiviisaana Jani kuitenkin toteaa, ettei asumismuodossa ole mitään kovinkaan ihmeellistä. Päinvastoin: hän toivoo, että olisi sittenkin uskaltanut tehdä enemmän itse, sillä tämä minitalo on rakennusliikkeen kokonaan valmistama.

Talo liikkuu traktorilla vetäen. Tällä hetkellä se on sijoitettu Tärkkilän runokylän maille Jämsään. Talo siirrettiin nykyiseen paikkaansa vappuna, ja jo samana kesänä Jani tapasi nykyisen kumppaninsa Saran, 32. Myös Sara oli miettinyt vastaavanlaista asumismuotoa jo aiemmin.

— Ajoin itseni piippuun, kun maksoin omakotitalosta järkyttävän isoa asuntolainaa. Lisäksi asunnon lämmittäminen saattoi maksaa talvikuukausina 400 euroa. Mitä järkeä sellaisessa muka on? Sara kysyy.

Perinteiseen asumismuotoon kumpikaan ei enää suostu.

— Tämä on parasta, mitä kuvitella saattaa. Kaikki on niin helppoa ja vapaata. Nyt tuntuu siltä, että tähän olisi pitänyt ryhtyä jo aikaisemmin, Jani summaa.

Jos talossa tarvitsee korjata jotain, se on aina pienessä mittakaavassa. Kustannukset ovat alhaiset nekin.

Asumismuoto on lisännyt hyvinvointia, siitä Jani ja Sara ovat yksimielisiä. Asuminen on joustavaa, kun taloa voi liikutella vaikkapa vuodenaikojen mukaan. Myös stressi on vähentynyt. Kun tietää, että tilaa on rajallisesti, poistuu tarve hankkia tavaraa. Tarpeet ylipäänsä vähenevät.

Mikä parasta: elämäntapa vie jatkuvasti ulos, vettä hakemaan tai ruokaa tekemään. Silloin tulee liikuttua ja oltua ulkona paljon enemmän. Juuri se lisää pariskunnan mukaan elämänlaatua.

— Niinkin yksinkertainen juttu, että pesee illalla hampaat ulkona – se on ihanaa. Siinä tarkkailee säätä, ja on aivan eri tavalla osa luontoa, Jani sanoo.

Tässä minitalossa ei ole juoksevaa vettä eikä sähköä, ja vessakin on ulkona. Onko elämä tuntunut rankalta? Kaikkea muuta: nyt Jani ja Sara haaveilevat entistä yksinkertaisemmasta elämästä, eivätkä koe kaipaavansa vanhassa elämässään mitään.

— Haluan yksinkertaistaa elämääni entisestään - kaikki turha pois! Kaikella täytyy olla jokin päivittäinen funktio, en halua mitään ylimääräistä pyörimään nurkkiin, Jani sanoo.

Pakkohan sitä on kysyä: paljonko minitalo on maksanut?

Tämän lähes 25-neliöisen minitalon hinta liikkuu 25 000 ja 30 000 euron välillä. Jani muistuttaa, että halvemmallakin pääsee, jos on valmis tekemään asioita myös itse eikä hanki kaikkea uutena.

Tällä hetkellä tilanne asuntomarkkinoilla on vääristynyt: kasvukeskuksiin on valtava paine, ja maaseudulla talot lahoavat pystyyn. Asuminen on ihmiselämän keskiössä monessakin mielessä. Se on merkittävä tekijä hiilijalanjäljen muodostumisessa, ja asuminen myös velkaannuttaa enemmän kuin mikään muu. Ison lainan ottaminen muutosten ravistelemassa maailmassa on sanalla sanoen epävarmaa. Minitalo vapauttaa siitäkin.

Jani näkee minitaloissa pelkkiä mahdollisuuksia. Syitä on koko liuta. Kun kaupunkialueella rakentamisen tila loppuu, voi minitaloasuminen olla ratkaisu. Pienen tilan lämmittäminen on halvempaa ja ekologisempaa. Siirrettävä minitalo myös joustaa työelämän todellisuuden mukaan, työ kun on nykyään yhä useammin keikkaluonteista.

— Uskon, että muutos lähtee ihmisten mielistä. Ensin jokaisen tulisi miettiä, mitä oikeasti haluaa ja tarvitsee. Hyvä elämä ei ole kiinni neliömäärästä, Jani pohtii.

Hän muistuttaa, että loppupeleissä elämää ohjaavat uskomukset. Mitä enemmän niitä pystyy kyseenalaistamaan, sitä tuoreempia ja laajempia näkökulmia avautuu. Se, mitä pidämme “normaalina” tai “välttämättömänä” ei ole kiveenhakattua. Itseasiassa: valitsemallaan polulla Jani kokee yltäkylläisyyden kokemuksen kasvaneen vuosi vuodelta.

— Asuminen on ihmistä eniten orjuuttava asia, mutta sen ei ole pakko olla niin. Kenenkään ei ole pakko elää vaihtoehdottomuuden vankilassa.

Kirjoittanut ja kuvannut: Heidi Nummi